Sivut

tiistai 30. heinäkuuta 2013

I rule!

Vihdoin, vihdoin, vihdoin sain päivitettyä bannerikuvan! Ihan itse! Minähän en omista kunnollista kameraa, joten kuvat tuppaavat olemaan luvattoman huonoja sekä laadultaan, että kuvakulmiltaan, valotuksiltaan ja herra tietää mitä vielä. Mainittakoon nyt että vasemman yläkulman ja oikean alakulman kuvat on ottanut Titta Mahonen, loput räpellykset ovat minun puhelimeni aikaan saannoksia. Siksi piti käyttää kaksi tuntia elämästään että sain niihin tuollaisen hienon käsittelyn, jotta näyttäisivät edes siedettäviltä. Phuuuh, sanon minä. Puolentoista tunnin kohdalla mietin vakavasti lähteväni vapaaopistoon kuvankäsittely-kurssille vaikkei minulla sellaiseen aikaa olisikaan. Kivi vierähti sydämeltä, blogi on nyt Arvon näköinen ja pikkupoika pääsee vihdoin lenkille. Adios!

maanantai 29. heinäkuuta 2013

Treeniviikko kesäilmassa!

Tiistaina pidettiin erilainen agilitytunti ja lähdettiin luokkaretkelle Villa Taivaannastaan. Tarjolla oli ihan mieletön, suuri nurmikenttä ja mahtava treeni-ilma sekä luonnollisestikin hyvä treeniseura. Tehtiin pennuille ensimmäiset ratatreenit! Molempiin setteihin rakenneltiin erilaiset kiemurat ja kyllä me niihin kiemuroihin eksyttiinkin. Ei ihan vielä irtoa tällaiselta jäykältä aloittelijalta ratatreeni. Arvo sen sijaan olisi radan suorittanutkin jos ohjaajana olisi ollut pikkuisen kokeempi kartturi. Se on niin nopea! Noh, positiivista on se, että kun tuohon rasvattuun salamaan löydän käyttöohjeet niin sen jälkeen ehdin ohjaamaan koiran kuin koiran. Toinen positiivinen huomio oli että Arvo löytää putken suun ihan mistä kulmasta vain. Radoilla oli täysin pimeitä putkikulmia ja sinne se koltiainen vaan etsiytyi, eikä ole tarvetta mennä lähelle ohjaamaan. Tästä pidetään nyt kiinni ja tätä opettelen käyttämään hyväkseni. Saan äärimmäisen tarpeellisia lisäsekunteja edetä itse radalla kun koiraa ei tarvitse saattaa putkeen.

Lauantaina käytiin toisella hakuilun oppitunnilla Selkiellä ja innostuttiinkin taas ihan tosissaan lajista. Seuralaisina meillä oli tällä kertaa Riitta Zorron ja Elenan kanssa, sekä Sirkku ja Susu. Koska maalimiehet olivat Arvolle uusia tuttavuuksia, tehtiin Arvon ensimmäinen setti samalla tavalla kuin aiemmissa treeneissä, yksi ukko kerrallaan näkölähtönä metsään ruokapurkki mukanaan. Pikkupoika oli niin ihanan tosissaan "töissä" ja kaahasi täysillä maalimiehelle, söi haisuruokansa ja malttoi tosi hienosti tulla maalimiesten mukana takaisin keskilinjalle.

Seuraavaksi metsään pääsi kokeneita hakukonkareita, joille oli tosi mukava olla maalimiehenä. Mikäs sen parempaa kuin pistää pyllylleen piiloon mättään taakse ja syödä mustikoita, hipihiljaa tottakai.  

Toisessa setissä uskallettiin jo vähän vaikeuttaa harjoitusta Arvolle. Maalimies olikin metsässä valmiina meidän tullessa keskilinjaa lähetyskohtaan. Ensimmäisen maalimiehen Arvo näki puun takana ja juoksi innoissaan purkkiruuan kiilu silmissään löydökselle. Tässä vaiheessa toinen maalimies lähti piiloon keskilinjan toiselle puolen. Otin Arvolle lähetyksen toiselle maalimiehelle siis sokkona mutta voi tuota Hinkun poikaa kun se otti välittömästi upean ilmavainun ja meni suorinta tietä maalimiehelle! Ihan mieletön suoritus! Arvo oli suorituksestaan itsekin niin tohkeissaan että sai palkan syönnin jälkeen hirmuisen hepulin ja karautteli innostustaan pois pitkin mustikkamättäitä. Hienosti maalimies kuitenkin sai Arvon jälleen kutsuttua luokseen ja tulivat yksissä tuumin takaisin keskilinjalle. Pienen pojan naama oli kuin hangon keksi koko matkan autolle, taidettiin lyödä lisää pökköä pesään hakuinnostukseen.

Sunnuntaina Arvolla alkoikin vuorokauden mittainen aktiiviloma, kun se meni hoitoon Katjalle äitikoiran ja tätikoiran tiukkaan valvontaan. Koti-ikävä ei onneksi ollut vaivannut, lenkkeily, rallailu ja uiminen olivat pitäneet siitä huolen. Tulin muutama tunti sitten reissusta ja siitä asti tässä residenssissä on ollut hyyyvin hiljaista. Arvopojan ketarat on niin kohti kattoa, että lenkkeilyä ei sille tarvitse tänään enää ehdotella. Kuviokellutaan tämä ilta ja kerätään voimia huomista agilitya varten.

maanantai 22. heinäkuuta 2013

Hapuilun alkeet ja metsäretki

Jopas on vierähtänyt aikaa viime postauksesta, ei ole riittänyt aika ja mielenkiinto blogin pitoon. Aloin itse(kin) kyllästyä postauksiini jotka toistivat itseään.

Jotain on touhuttu hiljaiselon aikaan, vähän reeniäkin on tehty mutta lähinnä vain humputeltu. Viikko on lomailtu, kolme viikkoa vielä lomaa edessä, joten voinen luvata että villieläimenä elely jatkuu eikä tasokkaista ja eteenpäin vievistä reeneistä voi puhuakaan tässä residenssissä.

Männä viikonloppu oli huisin hauska. Lauantaina päästiin tolleriporukan vanavedessä tutustumaan hakuun. Tosin tolleriporukka koostuu nykymuodossaan puoliksi tollereista ja puoliksi sekalaisesta joukosta eri rotuisia hakuilijoita, joten hyvin soinnuttiin väreihin. Mukana oli sisko Sisu kämppistensä Nuuskun ja Rapsun kera, sekä Topi ja Viiru. Arvolle otettiin tosi helppo alkusytyttely. Yksi ukko kerrallaan näkölähtönä keskilinjalta metsään. Arvo oli välittömästi juonessa mukana, juoksi tukka putkella ukolle, ahnehti kissanruokapalkkansa ja malttoi tulla maalimiehen seurassa poiskin kunhan maalimies muisti lappaa jauhelihaa kelpopojan kitaan. Otettiin heti perään toinen ukko ja yhtä innokkaasti meni senkin luo. Arvolle tehtiin vielä tauon jälkeen toinen setti samaa hieman pidemmillä matkoilla, että saadaan sytytettyä pentu kunnolla maalimiehiin ja voi että me sytyttiin molemmat! Minä lajin hauskuuteen ja vauhtiin vaikka olihan ne maalimiehetkin mukavia, Arvo kissanruokaan, maalimiehiin ja vauhtiin. Mikä voisi pikkukoirasta ollakaan hauskempaa kuin juosta täysillä metsässä, syödä kissanruokaa ja nuoleksia ihmisiä! Vaikka tiedostankin että haku ei tällaista humputtelua pidemmän päälle olekaan, aloin miettiä olisiko tämä sittenkin meille sopivampi laji kuin jälki...Treenin jälkeen käytiin vielä lenkillä Sisun, Rapsun ja Nuuskun kanssa ja kyllä vain oli sisaruksilla mukavaa painia ja rellestää.

Eilen sunnuntaina lähdettiin kauan odotetulle päivävaellukselle Lieksaan. Ah sitä autuutta kun ympärillä on vain hiljaisuutta ja luontoa. Sää oli mitä mahtavin retkeilyyn, noin 15 astetta lämmintä ja täysin pilvinen taivas. Pieni ajoittainen tihkusadekaan ei haitannut kun varusteet oli oikeat. Hienosti Arvokin jaksoi ensimmäisen päiväretkensä taivaltaa ja suunnitelmissa onkin jo seuraava retki jonnekin yhtä ihanaan paikkaan. Kuvat ovat laadultaan kammottavia, pahoittelen.







Retkellä tein huomion että Salomonin vaelluskenkieni gore-kalvo alkaa olla mennyttä kalua, joten uusien kenkien hankinta on edessä pikimmiten. Koskapa noissa tekstiilipintaisissa vaelluskengissä ei tuo vedenpitävyys näköjään ole pitkäikäistä, haussa olisi seuraavaksi suht kevyet, ei liian jäykät, nahkaiset vaelluskenkäset. Jos jollain on hyviä ehdotuksia niin otan niitä enemmän kuin mielelläni vastaan, shoppailu kun ei kuulu intohimoihini.